...No eipä kyllä oikein yhtään mitään!

Päivä meni taas itsensä ohi ja illalla havahduin että enhän mä edes ole syönyt tänää kunnolla :/ Tällaiset päivät on todella tuttuja ja niitä on enemmän ku liikaa. Raskaudessa on yleensä se hyvä puoli minun kohdalla, että tulee syötyä ja juotua riittävästi ja pääsääntöisesti melko terveellisestikin. Mutta tänään oli taas se päivä, mitä ei kehtaisi kertoa kellekään: Aamusta rahka, lounaan aikaan pasteija, 2kpp teetä ja muutama suklaa ystävän luona. Sieltä suoraan kauppaan, kotona kuppi kahvia ja korvapuusti (ostin kun halvalla sai..) :( Iltapäivä meni pojan kanssa leikkiessä, mutta samalla etsin netistä paljon hyviä jumppa vinkkejä ja kevyitä reseptejä, joita on aivan pakko jonakin päivänä kokeilla!!!!!!!! Pojan kanssa iltapalalla sitten vedin napaani kaurapuurot ja jugurttia... Voi voi...

Eilen tuli kotiin Me Naiset Sport -lehti, missä oli kivan oloinen jumppa "Korsetti Kuntoon". Nyt aion heti mennä kokeilemaan tohon olohuoneen lattialle koirankarvojen keskelle... Vaikutti melko kevyeltä, ties vaikka sais helpotusta näihin särkyihin.

Mutta nyt se iankaikkisen kulunut klisee: "Huomenna sit taas!!!" Toivottavasti se kans pitää paikkaansa....

Tietysti heti kun aloitin tämän kirjoittamisen, piti lenkille lähteä.. Käytiinkin 2v.n kanssa kärryillä pieni lenkki iltapäivällä ja matkalle mietiskelin kuinka huonoon kuntoon ihminen voi parissa kuukaudessa mennä... Puuskutin ihan tosissaan jo lenkin puolivälissä ja mäkien kohdalla oli pakko hetkeksi huilahtaa.. Onneksi poika jäi välillä kattelemaan ja kyselemään jotakin risua tai käpyä, niin sai rauhassa hetken hengähtää ;)

Alkuraskaus olikin melkeinpä pelkkää pahoinvointia ja armotonta väsymystä, ei tullut mieleenkään lähteä ulos, jos ei ollut pakko... Pakolliset koiralenkit silloin kun mies ei ollut kotona, mutta muuten vältin kaikkea mahdollista liikuntaan liittyvää.... Kun oireet helpottivat iski stressi ja pelko.. Mutta nyt alkaa päivä näyttämään valoisammalta, vaikkei tuo ilma houkuttele lainkaan ulkoilemaan. Paras aika talvesta, mutta siitä talvesta ei ole tietoakaan. Lunta olen aina rakastanut melkein yhtäpaljon kuin kesää, mutta nyt saa pukea kurahousut jalkaan kun ulos lähdetään.... YÖK!! Mutta ties vaikka kaivaisin jumppamaton esiin......?!

Alla vielä kuvina muutama miete tältä päivältä...

Jouluna ähky suklaasta ja nyt hirvittävä salmiakin himo...

Mutta onneksi meillä syödään hedelmiä päivittäin, joten on vara valita =) Toivottavasti järkevämmin jatkossakin...

Ikivanha motivaattori vuosien takaa.... Ei kyllä nykypäivänä enää ole toiminut...

Tästä se lähtee... Elämäni ensimmäinen blogi! Katsotaan tuleeko tästä mitään, mutta yrittäminenhän kannattaa aina!!

Olen paljon lukenut muiden blogeja vähän sieltä sun täältä ja jäin vallan koukkuun urheilua ja liikuntaa käsittelevään blogiin. En ole koskaan oikein ollut sinut itseni kanssa ja naimisiin mennessäni v.2010 heräsin yhtäkkiä, kun huomasin aivan yllättäen lihoneeni 15kg siitä kun tapasin nykyisen mieheni. Häiden jälkeen melko pian aloin odottaa esikoistamme... Raskaus ei nyt sujunut ihan kirjojen mukaan, oli selkäongelmia jo varhaisessa vaiheessa ja myrkytyskin tuli... Painoa tuli n.23kg raskauden aikana.... Pitkään niitä kiloja karisteltiin synnytyksen jälkeen ja pääsinkin raskauskiloistani eroon... Ammatiltani olen lähihoitaja ja olenkin aina ollut parempi neuvomaan muita terveellisten elintapojen kanssa kuin toteuttamaan niitä itse :/ Aloitan aina jonkin "hyvän homman" mutta se lopahtaa hyvinkin pian.... Rakastan herkuttelua ja hyvää ruokaa!! Vaikka normaalisti liikun ihan kiitettävästi, en voi kehuskella olevani urheilullinen. Saamattomuus on kiroukseni monessakin asiassa...

Viime kesä oli raskasta aikaa, sain keskenmenon, eikä oma terveys kiinnostanut juurikaan. Töissä oli suorastaan painajaismaista koko kesän eikä syksylläkään pahemmin helpottanut... Aloin uudelleen odottaa lasta ja stressikäyrä hiveli taivasta.... Pelko uudesta keskenmenosta ja kaikki Mitä jos? -kysymykset myllersivät yötä päivää mielessä. Nyt vkoja 20+ ja olen vihdoin uskaltanut hieman hengähtää.... Olen nyt ollut kuukauden sairaslomalla selkäsärkyjeni takia ja näin ollen ei ole muutenkaan tullut tehtyä juuri mitään. Särky on ajoittain lähes sietämätön ja se myrkytyksen pelko laittaa mieluummin sohvalle vaakatasoon kuin ulos lenkkeilemään... Mutta eilen neuvolassa puntarilla meinasin lentää kankuilleni, +12kg!!! Ja puolessa välissä mennään vasta... Olen aina ollut sitä mieltä, että tässä tilassa oman PAINON tuijottaminen ei ole terveellistä, mutta nyt on aika havahtua ja ruveta tuijottamaan omaa TERVEYTTÄ! Tiedän, olen saamaton ja laiska, mutta se ei ole mikään syy...Ja tiedän, etten varmasti ole ainoa ;)

TÄMÄ BLOGI ON MINULLE LÄHINNÄ HAASTE!!! Jäädessäni koukkuun noihin liikuntablogeihin, päätin "Sitten kun olen synnyttänyt..." Mutta miksi en voisi jo nyt?! En aio tiputtaa painoani, päinvastoin! Aion vain elää terveellisemmin!!! Katsotaan sitten kun on nyytti sylissä, asetetaan sitten uudet tavoitteet..!