Tietysti heti kun aloitin tämän kirjoittamisen, piti lenkille lähteä.. Käytiinkin 2v.n kanssa kärryillä pieni lenkki iltapäivällä ja matkalle mietiskelin kuinka huonoon kuntoon ihminen voi parissa kuukaudessa mennä... Puuskutin ihan tosissaan jo lenkin puolivälissä ja mäkien kohdalla oli pakko hetkeksi huilahtaa.. Onneksi poika jäi välillä kattelemaan ja kyselemään jotakin risua tai käpyä, niin sai rauhassa hetken hengähtää ;)

Alkuraskaus olikin melkeinpä pelkkää pahoinvointia ja armotonta väsymystä, ei tullut mieleenkään lähteä ulos, jos ei ollut pakko... Pakolliset koiralenkit silloin kun mies ei ollut kotona, mutta muuten vältin kaikkea mahdollista liikuntaan liittyvää.... Kun oireet helpottivat iski stressi ja pelko.. Mutta nyt alkaa päivä näyttämään valoisammalta, vaikkei tuo ilma houkuttele lainkaan ulkoilemaan. Paras aika talvesta, mutta siitä talvesta ei ole tietoakaan. Lunta olen aina rakastanut melkein yhtäpaljon kuin kesää, mutta nyt saa pukea kurahousut jalkaan kun ulos lähdetään.... YÖK!! Mutta ties vaikka kaivaisin jumppamaton esiin......?!

Alla vielä kuvina muutama miete tältä päivältä...

Jouluna ähky suklaasta ja nyt hirvittävä salmiakin himo...

Mutta onneksi meillä syödään hedelmiä päivittäin, joten on vara valita =) Toivottavasti järkevämmin jatkossakin...

Ikivanha motivaattori vuosien takaa.... Ei kyllä nykypäivänä enää ole toiminut...